Äidilläni on ollut maailman helpoin ja tottelevaisin cardigan-narttu. Kun koira kuoli 14-vuotiaana, äitini halusi uuden corgin. Koska äitini on 62-vuotias, hän päätti, ettei halua enää pentua, sillä koira voi elää omistajaansa kauemmin. Niinpä selasimme ahkerasti kaikki kodinvaihtajapalstat läpi. Corgeilla on hyvä tilanne, sillä kovin moni aikuinen corgi ei etsi uutta kotia (Liite 5). Löysimme kuitenkin muutaman ilmoituksen, ja otimme yhteyttä. Kerroimme äitini olevan kiinnostunut koirasta. Kaikista koirista oli paljon kyselyitä, ja paljon hyviä koteja tarjolla. Äitini sai kuitenkin puhelun, ja tiedon, että olisi ensisijainen vaihtoehto pembroke-uroksella. Tiedossa oli, että koira on kova haukkumaan ja ottanut vallan nykyisessä kodissaan. Koira näykki lapsia ja murisi kaikille uroksille. Äitini päätti tarttua haasteeseen, sillä koiraa ei tarvitse jättää yksin ja lapsetkin ovat jo 40-vuotiaita ja asuvat sadan kilometrin päässä. Asuinalue on väljään asuttu, joten muita uroksia ei ole pakko kohdata.

Mauno-corgi saapui uuteen kotiinsa, ja paimensi kaikkea liikkuvaa ja käytti ääntään, jos paimennettava ei liikkunut oikeaan suuntaan. Mauno oli heti kulmankunnan kingi: muut urokset olivat vihollisia. Lisäksi Mauno vahti kotia ja pihaa: muun muassa linnut eivät saaneet lähestyä Maunon pihapiiriä. Maunolla on äärettömän hyvä ajantaju: Mauno tietää tarkalleen nukkumaanmeno- ja heräämisajat sekä lenkkiajat.

Yhteiselo alkoi sujua hiljalleen, joskin Mauno puri, kun äitini yritti pyyhkiä kuraista mahanalusta. Ero aikaisempaan corgiin oli kaikin tavoin valtava. Haluan paneutua rotuun enemmän, sillä en usko erojen johtuvan vain rotumuunnoksesta tai sukupuolesta. Itselleni paimenkoirat ja paimennuskäytös ovat vieraita asioita.

Kerron ensin koirasta lajina, sen jälkeen paneudun enemmän paimenkoiraan ja sitten corgeihin. Kerron myös paimennuksesta lajina, ja miten paimennuskäytös ilmenee arjessa. Eniten minua kiinnostaa, miten corgeille pystyy tarjoamaan rotutyypillistä tekemistä. Kerron hiukan aggressioista, stressistä ja kipukäytöksestä. En puutu varsinaisesti kouluttamiseen, sillä teen kouluttamiseen keskittyvän moduulin vasta ensi vuoden puolella.

Käytän pääasiallisena lähteinä Tuire Kaimion Koirien käyttäytyminen ja Helena Telkänrannan Millaista on olla eläin? – kirjoja sekä Telkänrannan, Jari Parkkisenniemen ja  Miira Hellstenin luentoja.  Hankin tietoa rodusta Jalostuksen tavoiteohjelmasta, omistajilta ja rotuyhdistyksen kotisivulta. Liitteistä löytyy laatimani kysely ja siihen tulleet vastaukset. Havannoin myös rotua seuraamalla Maunoa, seuraamalla Facebook-palstaa ja katsomalla paimennusvideoita YouTubesta.