Enemmän ja vähemmän vauhdikas Tallinnan matka takana ja päästiin kotiinkin. Matka oli aika lailla ex tempore –juttu, ja menimme LindaLinellä Tallinnaan. Viron puolella laiva keinui enemmän ja vähemmän  ja opin, mitä merisairaus tarkoittaa.

Oma oloni oli vielä Tallinnassakin kamala, mutta koheni hiljalleen. Olimme valinneet hyvän päivän, sillä pääsimme nauttimaan Keskiaikapäivistä. Ihmisiä oli ihan tajuttomasti, samoin erilaisia tapahtumia ja myyntikojuja. Teemu innostui muureille pääsystä ja kuvaili kaikkea oman puhelimensa kameralla.

Ruoka oli hyvää ja halpaa, ja saimme tulijaisetkin ostettua. Taisimme löytää Kreetasta karanneen Minotauruksen ja vuohi kerjäsi rahaa.

Olimme valmiit kotimatkaan ennen neljää. Silloin selvisi, että LindaLine peruutti 16.00 lähdön kelin vuoksi.

Viideltä selvisi, että 18.00 vuorokin perutaan. Menimme vauhdilla Viking Linen terminaaliin, ja taisimme saada muutaman muun pikasiirtyjän kanssa viimeiset liput. Hitaampi laiva tarkoitti tosin sitä, että suunniteltuun linja-autoon emme ehdi ja viimeiseen linja-autoon ehdimme tai sitten emme ehdi. Ihana nuori pari jakoi taksin, ja vielä ihanampi taksikuski vei meidät lähtölaiturille. Kolme minuuttia olisi jäänyt varoaikaa.

Seuraava juna- tai linja-auto olisi lähtenyt aamulla. Piti jo Tallinnassa miettiä, jäädäkö sinne yöksi vai hakea mahdollisesti yöpaikka Helsingistä. Vähän mietittiin Teron luokse murtoa, mutta tiedossa oli, että syö nykyään varkaat, joten ajatus jäi nopeasti. Tero on siis Kreetalla, ja päätyi syömään vuohenlihaa, kun vuohet olivat ryöstelleet kassista tavaraa.

(Hiukan olen kateellinen Kreetan kuvista. Aivan huikeat maisemat!! Saaren historia on kiintoisa, ja itselleni oli uusi asia, että Kreeta on ollut merirosvojen tukikohta.)

Kotona pienen hermoilun jälkeen ja saatiin kyyditettäväkin mukaan Lasitehtaalta.