Löysin kirjastosta myös uuden Pat Conroyn kirjan. Conroy on yksi lempikirjailijoistani, joten Etelän tuulet oli odottamaton löytö. Sain kirjan luettua ja kyllä; se oli hyvä ja nautittava. Kerronta ja Charleston ovat ihastuttavia. Mutta vaikka menneisyydestä paljastuukin salaisuuksia, salaisuuksien raottaminen ei ole samalla tavalla kutkuttavaa kuin Vuorovetten prinssissä. Vuorovetten prinssissä henkilöhahmot ovat uskomattoman vahvoja persoonia ja rakastin kaikkia hahmoja. Etelän tuulissa kenestäkään ei saa otetta, ainoa vahva hahmo on Charlestonin kaupunki. Tosin kirja on ajankohtaisempi kuin Pat tiesikään; suomennos taisi ilmestyä juuri pahimpaan katolisten pappien pedoepäilyjen aikaan.

Henkilöhahmot muistuttavat paljolti Aaltojen soiton hahmoja, mutta taustatarina ei ole yhtä vahva ja koukuttava. Etelän tuulet on kuitenkin viihdyttävää lukemista, jota voin suositelle kenellä tahansa.

Conroyn kolme parasta teosta:

1. Vuorovetten prinssi

2. Aaltojen soitto

3. Salaliitto

Jättäisin Etelän soiton Suuren Santinin taakse.