Taavetissa järjestettiin kansainvälinen vesipelastusleiri heinäkuun alussa. Osallistujia oli Suomesta, Ruotsista, Norjasta, Tanskasta, Virosta, Belgiasta, Yhdysvalloista ja Australiasta. Valtaosa osallistujista oli newfoundlandinkoiria, mutta mukana oli myös muutama kultainennoutaja.

Koulutuksia ja luentoja

Koulutuksia oli kolmena päivänä ja saimme kokeille eri maiden liikkeitä ja oikeita pelastustöitä. Lisäksi iltaohjelmassa oli luento Australian vesipelastustoimista, keskustelutilaisuus eri maiden käytänteistä ja interaktiivinen luento, jossa laadimme ryhmässä erilaisia harjoituksia.

Puolassa koiria käytetään oikeissa pelastustehtävissä, ja niin olleen koiria saa treenata kaikilla rannoilla. Tosin ennen veteen pääsyä koiran on selvittävä BH-koetta vastaavasta maatestistä. Puolalaiset kouluttavat veivät meidät ulappatreeneihin. Veneessä saattoi olla yhtä aikaa neljä koiraa, ja kaikki lähtivät vuorollaan suorittamaan tehtäviä. Ohjaaja tekee töitä yhdessä koiran kanssa. Meillä kompastuskiveksi muodostui se, että koira ui paljon minua nopeammin ja en jaksanut toimia yhtä kauan. Kouluttajien mukaan Tilda-kultainen kelpaisi vaikka pelastuskoiraksi Puolaan.

Hauskimmista treeneistä vastasi belgialainen Jan, joka sai jäykät suomalaisetkin liikkumaan ja puhumaan. Jan keksi joka toisella kierroksella treenattavan asian, ohjaaja taas kertoi mitä halusi treenata seuraavalla kierrokselle. Ehdimme tehdä erilaisia vesiohjauksia, hajutyöskentelyä, noutoja, vientejä ja airon nostamista veneeseen.

Show-henkinen koe ja vesitesti

Leirillä järjestettiin myös virallinen koe suomalaisilla säännöillä. Valtaosa osallistujia oli ulkomaalaisia. Koe eteni show-hengessä: osallistujat olivat tottuneet käskyttämään koiria enemmän ja liikkumaan rannalla. Jos koira alkoi väsyä veneen vedossa, ohjaaja hyppäsi veneestä ja veti veneen koiran kanssa yhdessä rantaan. Kokeen jälkeen osallistuvat kertoivat mietteitään suomalaisesta kokeesta. Hiljaisuus oli outoa ja epänormaalia, miksi ohjaajan pitää olla aivan hiljaa ja paikoillaan? Maalitolpista käytiin paljon keskustelua. Niiden merkitys ei auennut ulkomaalaisille, muualla maailmassa ei ole tarvetta ohjata koiraa viiden metrin kaistaleelle, ohjaajat osaavat mennä koiraa ja pelastettavaa vastaan koiran rantautumispaikkaan. Suomen lisäksi vain Belgiassa käytetään maalitolppia, ja Belgiassa tolppien väli on yli kymmenen metriä.

Leirillä testattiin myös nf-koirille suunniteltua vesitestiä. Testin ideana on kerätä epävirallisesti tietoa nf-koirien uimataidosta ja pelastustaidoista.

Ajatusmaailma avartui

Leirin myötä oma ajatusmaailma avartui. Asioita voi tehdä monella eri tavalla ja yhtä ja ainoaa oikeaa tapaa ei ole. Minkään maan vesipelastussäännöt tai –systeemi ei ole muita parempi, ja eri maalaiset koirat olivat loistivat eri asioissa. Sitä, mitä testataan, harjoitellaan.

 

Kuvia: https://www.flickr.com/photos/[email protected]/sets/72157655905768151/

Merja Tornikosken kuvia vepekokeesta: https://www.flickr.com/photos/[email protected]/19692517941/in/album-72157655448749440/

Juttu on siis kirjoitettu GR:n lehteen. Olo on hiukkasen haikea, sillä samalla ilmoitin, etten jatka vuonna 2016 vepetoimittajan pestiä. Minulla ei ole enää uusia ideoita, ja haluan tosiaan viettää vuoden 2016 niin, että kaikki aikataulullinen tekeminen on nollissa. Olin myös yhteydessä GR:n vepevastaavan toimesta. Tiedän, etten jaksa hoitaa hommaa kunnolla. Ja otan tosiaan ensi kesänä vain kaksi viikonloppukoetta tuomaroitavaksi (olen lupautunut niihin jo ja kummassakin tapauksessa kyse on minilomasta), ja voin toimia Hämeenlinnassa iltakokeen tuomarina. Toki jos oma porukka järjestää kokeet, voin tehdä ihan mitä tahansa työtä kokeissa.

Sain mielenkiintoisen luento- ja koulutuspyynnön ensi kesälle. Aloin jo suunnitella luentoa. Uskomatonta innostua jostain asiasa, kun en ole innostunut mistään koko vuonna.

Mutta muuten aion viettää miltei aikatauluttoman vuoden 2016. Vuorotteluvapaakin on jo suunniteilla. En aio päästää itseäni enää samaan tilaan kuin 2003.