Väinö on saanut kesän aikana outoja tärinäkohtauksia ja viettänyt aikaansa erilaisissa koloissa. Tällä viikolla tilanne meni mahdottomaksi ja kun hoitokokeiluista ei ollut apua, kuvattiin pää. Päässä siis kasvain ja kasvain selittää epilepsiatyyppiset kohtaukset, toisen takajalan toimimattomuuden, kivun ja tyhjään hyökkäilyt. Oudointa hommassa oli se, että Väin oli kunnossa aamulla, ja kohtaukset iskivät iltapäivästä. Ilmeisesti liikunta pahensi oloa tai sai kasvaimen painamaan eri tavalla.

Ikävä homma kaikkineen: Teemu on alusta asti odottanut saavansa itse taluttaa ja kouluttaa koiraansa. Ennen se ei ole ollut mahdollista Teemun taitotason ja refleksien vuoksi ja toisaalta Väinön koulutustason puutteen vuoksi. Nyt yhteistyö pelasi: Teemu talutti Väinö lenkillä ja teetti kotosalla kohteen kiertoja sun muuta.

Valitettavasti kuvia jäi vain muutama, kuin kohtalon oikuista kaikki kuvat hävisivät palvelimen rikkoutumisen vuoksi.

Täysin erilaisen, huonoilla eväillä varustetun koiran kanssa eläminen on ollut opettavaa. Hulluinta on se, että Väinö oli kaikkein tottelevaisin ja älykkäin koiramme.

Jatkamme nyt elämää Marvinin ja Kisun kera. Marvin vie vielä niin paljon aikaa ja energiaa, ettei toista koiraa oteta hätäpäissä. Teemu haluaa labradorinnoutajan, mutta siihen menee aikaa, sillä aikoo ensin hankkia metsästyskortin. Itseäni kiehtoo edelleen nöffi, kunhan koiralla olisi potentiaalia käyttöpuolelle. Mutta mitään ei tapahdu vuoden sisällä.