Kirjan kahdessa viimeisessä luvussa kerrotaan, miten harjoituksia ja ideoita sovelletaan agilityssa ja arkielämässä. Tunnetilan ja uusien asioiden soveltamista agilityradalla ei voi hätiköiden tai suunnittelemattomasti. Jos tähän vaiheeseen ei panosta, tilanne palaa pian entiseksi. Luvussa yhdeksän kerrotaan esimerkein tästä vaiheesta. Kyseessä on kertailua aikaimmista asioista.

Yleensä koirat ovat CU-kurssilla, koska ne stressaantuvat tai kokevat olonsa ahdistuneeksi. Tilanteen muuttaminen vaatii enemmän aikaa ja syvemmällä operointia kuin kaikkiin asioihin yli-innokkaasti suhtautuvien koirien koulutus. Reaktiivisten koirien kanssa omistajan koiranlukutaito on avainasemassa. Omistajan on tunnistettava stressisignaalit, opetettava koira rentoutumaan, luotava koiralle turvallinen ympäristö ja osoitettava omilla eleillään, että koiralla on turvallista toimia. Uuteen paikkaan ja tilanteeseen kannattaa tuoda jokin tuttu asia ja/tai toiminta. Off-switch ja Look at That! ovat yleensä hyviä tähän tarkoitukseen, samoin kohteiden käyttö.

Tärkeää on muistaa, että kyse on käyttäytymisen muokkaamisesta, ei lajitreeneistä. Keskity koiraa ja sen elekielen lukemiseen, älä lajin sääntöihin.

Ohjaajan tulee olla äärettömän tarkka, miten viestii koiralleen ja ajoituksen on osuttava nappiin. Aran, pehmeän ja herkän koiran kanssa pätee sama. (Roni on hyvä esimerkki tästä, ei kestä yhtään epäonnistumisen tunnetta. Minun pitää tukea ja kehua koko ajan.)

Koira hankkii tauoilla tärkeää tietoa ympristöstään ja ohjaajan tulee sallia tämä.

Viimeisessä luvussa Leslie kertoo rescue-koira Snapin tarinan.