Nose work

Laji on kehitetty Yhdysvalloissa rescue-koirien aktivointiin. Tarhaoloissa elävät koirat passivoituvat helposti ja hajutyöskentely sopii kaikille koirille. Hajutyöskentely on lajityypillistä tekemistä ja onnistuminen parantaa koiran itsetuntoa. Haistelu myös parantaa koiran hajuaistia. Laji sopii myös nivelvaivaisille koirille (ja ohjaajille). Etsintätilanteessa ei ole mukana muita koiria eikä vieras ihminen tule koiran iholle. Laji sopii myös aroille ja helposti kiihtyville koirille.

Hajuina käytetään hydrolaatteja. Kokeissa ykkösluokassa käytetään eukalyptusta, kakkosluokassa toisena laakerinlehteä ja kolmosluokkaan tulee lisäksi laventeli.

Lajissa voi myös kilpailla, tosin kokeet eivät ole Kennelliiton alaisia ja ensimmäiset kokeet pidetään tämän vuoden kesällä.

Kokeissa on laatikkoetsintää, sisätilaetsintää, ulkoetsintää ja ajoneuvoetsintää.

Hajusolut uusiutuvat 30–60 päivän välein ja uudet solut "muistavat" viimeksi haistellut hajut hyvin. Haju on aineen kaasumainen muoto, rasvaliukoinen, liukenee heikosti veteen ja läpäisee maan.

Ilmaisuna voi olla mitä tahansa toiminto, jonka ohjaaja tunnistaa. Koira ei kuitenkaan saa purra tai raapia esineitä. Koira ei myöskään saa nousta ajoneuvoa vasten. Tästä syystä kannattaa opettaa jokin ilmaisu, sillä koira tarjoaa helposti raapimista jos muuta ilmaisua ei ole opetettu.

 

 

Kokemuksia lajista ja kurssista

Vannoin pyhästi, etten enää aloita mitään uutta koiraharrastusta. Menin kuuntelemaan Auran Nuuskujen Nose work –luennon, koska sanayhdistelmä esiintyi tuttujen Facebook-päivityksissä. Ihastuin ideaan ja halusin oppia lisää alkeiskurssilla. Moni muukin taisi koukuttua.

Itseäni laji kiinnosti, koska Marvin rakastaa nenätyöskentelyä ja näin voisin tarjota sitä kotona oman aikataulun mukaan. Mejä on tosi kivaa, mutta jäljen tekeminen vie tuhottomasti aikaa. Haku on myös hauskaa, mutta vaatii ryhmän ja siihen ei ole tällä hetkellä jaksamista ja en kaipaa lisäaikatauluttamista ja stressiä siitä, etten jonain kertana pääse treeneihin. Roni-villakoiralle tekisi hyvää itsetunnon vuoksi. Marvin sopii myös "helposti kiihtyvän" koiran määritelmään.

Vuosi 2016 alkoi nuuskuttelun merkeissä, eli alkeiskurssi alkoi. Valitettavasti Marvinilla oli imusolmuke turvoksissa, ja menin kurssille villakoiran kanssa. Noutajaan verrattuna villakoira toimii enemmän visuaalisten vihjeiden varassa ja tukeutuu enemmän ohjaajaan.

Ensimmäiseksi opettelimme palkkaamista. Valitsimme parin ja pari tarkkaile toimia. Naksautus, kädet sivulle, palkka taskusta, palkka keppoon, kädet perusasentoon -> uusi kierros. Aikaa puoli minuuttia ja aina kierroksen jälkeen laskettiin, miten monta palkkaa oli saanut keppoon. Tavoitteena oli kehittää mekaanisia koulutustaitoja.

Koiran koulutus aloitettiin laittamalla kolme oikeinpäin olevaa koria lattialle. Yhdessä oli huonekaluhuopa, johon oli tiputettu yksi tippa eukalyptuksen hajua. Koira on luonnostaan utelias eläin, ja työntää kirsunsa laatikkoon. Kun koira työnsi hajustettuun laatikkoon kirsunsa, naksautettiin ja palkka laitettiin huopapalan päälle. Tätä toistettiin muutamia kertoja. Toisella kierrokselle jatkettiin samalla lailla, ja jos koira ymmärsi, mistä saa palkan, korit käännettiin väärin päin.

Toisella koulutuskerralla puhuimme ilmaisuista, ja päätimme, millaisen ilmaisun haluamme koiralle. Itse valitsin maahanmenon, ja maahanmeno yhdistettiin hajulla oloon.

Kolmannella kerralla hommaa vaikeutettiin eli laatikoiden sijaan haju oli rasiassa. Koiria opetettiin työskentelemään muutakin kuin laatikoilla. Idea siis sama, eli löytää se rasia, josta haju tulee ja tarjota ilmaisua.

Neljännellä kerralla puhuimme tarkentamista, eli ohjaajan täytyy olla tarkka, että naksauttaa kun koiran kirsu on hajulähteen vieressä. Roni osasi tarkentaa hyvin.

Viidennellä kerralla Ronilla oli pelkät magneettipurkit ja Roni ei päässyt kunnolla alkuun. Kaipasi laatikoita tuekseen.  Saimme kuitenkin Ronin tajuamaan idean ja toisella kierroksella oli paremmin työmoodissa. Olikin juttua, että minun täytyy olla työskentelyalueella, en saa liikkua, koska Roni seuraa niin paljon tekemisiäni. Lisäksi Ronia pitää kehua ja  kouluttaja Anna Loimaranta sanoi, että Roni kestää harvinaisen hyvin Keep doing -signaalia (=jatka sitä, mitä olet tekemässä). Ja siis kaipaakin sitä tuekseen.

Yksi koirista ei päässyt nyt paikalle, joten tervehtynyt Marvin sai osallistua treeneihin. Lyhyesti: Tähänhän koira on luotu! Etsii uutterasti, toimii itsenäisesti ja ilmaisi. Sain lisäohjeita tarkentamiseen. Kolme magneettirasiaan patteriin niin lähelle, että koira näkee ne kaikki kerralla. Niistä pitää valita oikea ja kirsu pitää olla kiinni magneetissa ennen naksua ja palkkaa.

Koulutuksissa edetään kunkin koiran tason mukaan. Osa koirista teki etsintöjä ja osa vaikkapa kohdetyöskentelyä. Yhteistä kaikille oli, että koirat nauttivat nenän käytöstä ja kaikki etenivät ja oppivat idean. Laji sopii erittäin hyvin noutajille!