Olimme tänään Seppo Savikon agilitykoulutuksessa ja usko lajiin palasi. Olimme ensimmäisen kerran pois, sillä olin sairaana, mutta pääsin hyvin mukaan. Koiria oli yli kaksikymmentä, eli Väinölle riitti ihmeteltävää. Meinasi kiskoa itsensä irti remmistä päästäkseen muiden luokse. Sain jonkinlaiseen kuosiin ennen harjoittelun alkua ja aloitimme Väinön inhoamalla putkella. Ei ole koskaan mennyt putkea ilman, että heitän sisälle makupalan, mutta nyt meni jokaisella kerralla juosten läpi, kun huusin läpi. Teemu oli tosin kutsumassa, mutta Väinö kuunteli minua ja otti palkan minulta.

Pujottelussa oli verkot ja pidin itse remmistä kiinni ja Seppo palkkasi nameilla. Väinö oppi asian ja suorittikin pujottelun vauhdilla. Ongelma oli lähinnä se, että nosti mielettömät kierrokset, mutta Seppo sai virettä laskettua eli neuvoi minua palkkaamaan heti, kun koira rauhoittuu ja tarjoaa jotakin, siis istumista tai seisomista. Sanoi minun houkuttelevan liikaa, eli keskityn siihen, että Väinö tarjoaa itse tekemisensä.

Viimeiseksi oli maassa olevien esteiden yli kävelyä, Väinö oli supervauhdikas. Sain rauhoittumaan, kun palkkasin ennen lähtöä ja Väinö oli suoritteen jälkeen kuulolla.

Erityisen kivaa oli se, että Väinö ihastui heti Seppoon, oli lopussa superihastunut Karangon koirahoitolan tyttöön ja mäykkyyn. Vieraiden ihmisten hyväksyminen on suurin kesällä tapahtunut asia.

Saimme kotiläksyksi opetella koiran katseen suuntaamista palkalle. Kokeilin asiaa heti kotona, sillä Väinö intoili ruokansa kanssa. Harjoitus sujui ongelmitta eli teen sitä joka päivä eri paikoissa.