Olimme perjantaina Pirkanmaan Nuuskujen Peto-koulutuksessa, jossa treenataan perustottelevaisuutta ja noutoa. Seuraaminen meni sähellykseksi, mutta luokse tuloa onnistui erinomaisesti. Anne solmi remmin lyhyeksi. Rauhoittuminen oli vaikeaa, ja sainkin paljon neuvoja säheltämisen hillitsemiseen.  Marvin pitää aina viedä aina pois kun alkaa säheltää ja huutaa.

Nouto ja lähetys meni hyvin, kunhan olen ihan suorassa, remmi on yhdessä kädessä niin ettei koira pääse lähtemään ennen aikojaan ja pääsee kuitenkin heti vapaaksi. Marvin ampaisi matkaan, etsi dummyn ja toi sen minulle. Pudotti maahan, mutta ihan eteen kuitenkin.

Olimme lisäksi jääkiekkoaitauksessa tutustumassa riistaan ja Marvin meinasi taas kieriä linnun päälle. Ei kierinyt, kun asia kiellettiin kahdesti. Lähti innolla noutoon, ja lähetyskin onnistui. Jätti kyllä linnun niille sijoilleen. Seuraavaksi äiit-Nancy oli apuna, ja äiti otti linnun aina kun Marvin sen jätti sijoilleen. Sekään ei auttanut. Positiivista on se, että luokse tulo kyllä pelaa ja koira kuuntelee minua. Anne sanoi, että nouto pitää saada niin idioottivarmaksi, ettei malta jättää lintujakaan ottamatta.

Kivaa ja opettavaista!

Kävimme nyt aamulla juoksentelemassa pelloilla tunnin verran.