Ammatillisten äidinkielen opettajien oli tänään keskustelua tulevasta lukuvuodesta. Aika monella tuleva vuosi on sekava ja monta kysymysmerkkiä leijuu ilmassa. Itse kerroin tajuttomasta väsymyksestä, joka on vainonnut koko tämän vuoden. Väsymysaihe mietitytti monia, ja sain heti vertaistukea.

Itselläni ei ole oikeastaan kysymys vain kaikista muutoksista ja raskaasta keväästä. Kyse on laajemmasta kokonaisuudesta. Olen ollut työelämässä suht pitkään, äitiysloma toki katkaisi hiukan putkea, mutta eipä siinä lomasta ollut kyse. Viimeiseen kymmeneen vuoteen on mahtunut lapsi, lapsen eri kehitysvaiheet, talo on remontoitu oikeastaan kokonaan, olen tehnyt tajuttoman tuntimäärän, olen suorittanut kaksi tai kolme eri tutkintoa, olen kirjoittanut kolme kirjaa, tähän aikaan on mahtunut neljän koiran ottaminen ja järkeväksi kasvattaminen, olen tuomaroinut ahkerasti, vetänyt vepeä neljä vuotta. Velkaa on ollut enimmillään 75 tuhatta ja olen maksanut kaksi autoa. Paljon pohdittavaa ja vastuuta….

Nyt talo on suht valmis,jokunen lista voi puuttua, Teemu saattaa olla jo viikon omilla reissuillaan, koirat ovat suht järkeviä, asuntolainaa on alle 20 000 euroa.

Kaikki mitä viime vuosiin on mahtanut, on ollut kivaa ja antoisaa. Hetkeäkään en vaihtaisi pois. Nyt on vain sellainen olo, että en pysty aloittamaan mitään uutta, haluan vain olla ja nauttia siitä, mitä minulla on nyt.

Vastaava tilanne on vuosituhanteen vaihteen tienoilla, taisin olla täysin loppu vuonna 2003. Ammatillisten opettajien ryhmässä kollega kertoi kokemuksistaan; toipuminen vei yli vuoden.

Nyt alkavana lukuvuonna opetustunteja on vähemmän kuin ennen, ja hyvä niin. Tykkään kyllä tuomaroida ja tänä kesänä tuomarointeja on ollut juuri oikea määrä. Ensi kesäksi aion ottaa vain muutaman tuomaroinnin. Tämä on mahdollista, kun uusi venetuomareita tuli kuusi.

Huomasin jaksamisen puuttumisen kisaamisen suhteenkin, Marvin näemmä osaa kaikki VOI-liikkeet, mutta en ala metsästää koepaikkaa. Aion koittaa saada koepaikan Paraisilta elokuun lopussa. Jos jaksamista olisi enemmän, hakisin muitakin koepaikkoja ja treenaisin tolppia sun muita kotosalla enemmän.Mutta josko pääsee yhteen tai kahteen kokeeseen tänä vuonna ja koitan saada valioksi ensi kesänä. Nuori koira kuitenkin.

Päädyin nyt siihen, että teemme koko vepevapaan viikonlopun juuri sitä, mitä Teemu haluaa. Kiva viettää yhdessä aikaa, kun ei olla hetkeen nähty.