Mauno on eläin. Mauno on koira.

 

Hajuaisti on useimmille eläimille tärkein tapa havainnoida ympäristöä. Siinä missä ihminen ajattelee tuttuja paikkoja sen mukaan, miltä ne näyttävät, koirat hahmottavat paikkoja ja asioita hajujen perusteella. Ihmisellä on kuusi miljoonaa hajun aistimiseen erikoistunutta hermopäätettä, koirilla 300 miljoonaa. (Telkänranta 2015: 27–28.) Koira hahmottaa vuorokaudenajat ja omistajan kotiinpaluun hajun perusteella: tiettynä aikana kodissa on tietynlainen hajumaailma (Telkänranta 2015: luento). Yhdysvaltalaisen koiratutkijan mukaan koiralle ei sellaista asiaa olekaan kuin raikas tai hajuton ilma. Ilmassa risteilee suuria ja pieniä viestejä, joita koira haistelee kaiken aikaa. Kodin haju muuttuu koko ajan. Lämmin ilma kohoaa ylös, yleensä seiniä pitkin kattoon, siirtyy huoneen keskelle ja laskeutuu. Koira pystyy haistamaan ilman liikkeet. (www.yle.fi) .

Jos omistaja on säännöllisesti saman ajan pois kotona, koira oppii, että omistaja palaa kotiin, kun haju on haihtunut tiettyyn pisteeseen. Monelle koiranomistajalle on tuttua, että koira tervehtii töistä palaavaa omistajaa innokkaammin, kuin jos omistaja on käynyt pikaisesti kaupassa. Eläimen kokemat tunteet eivät haihdu, vaan niiden vaikutus kertyy. Koirille oman lauman läsnäolo on tärkeää, ja koirat kokevat omistajasta erossa olon haikeutena. Yhdeksässä tunnissa ehtii kertyä enemmän haikeaa olotilaa kuin puolessa tunnissa. Siksi haikeuden tunteen haihtuminen ilmenee erilaisena käytöksenä. Lisäksi ruoansulatuselimistö ilmoittaa ruoka-ajoista.  (Telkänranta 2016: 67–69.)

Koirilla ja kissoilla ei ole mielen teoriaa, eli kissat ja koirat eivät ymmärrä, että muilla on eri ajatuksia. Vain ihmisellä on poimuttunut ja suuri myöhäisaivokuori ja suuri otsalohko. Näin ollen kissa tai koira ei häpeä tai kosta. (Telkänranta 2015: 73–76.)

Susilauman johtajalla on vain vähän keinoja pakottaa toisia mihinkään. Johtajan asema perustuu kykyyn tehdä aloitteita, joista seuraa hyvää. Tosin johtaja ei tee kaikkia aloitteita, vaan muut yksilöt tekevät 30 prosenttia aloitteista. Johtaja on resurssien portinvartija.  Yhdessä elävillä ihmisillä ja koirilla on perheenomainen suhde. Koirat kiintyvät ihmiseen niin paljon, että suhdetta voi verrata lapsen ja vanhemman väliseksi suhteeksi. (Hellsten 2016: luentomateriaali.)

Aggressiota on kolmenlaista: puolustusaggressio, kilpailuaggressio ja saalistusaggressio. Puolustusaggressio on eläimelle pakon sanelemaa ja epämiellyttävää, saalistusaggressio palkitsevaa. Eläin kokee tilanteen palkitsevana, vaikkei saalista tulisikaan. Kilpailuaggressiota ei vielä tunneta kunnolla. Puolustusaggressiossa koira pelkää kohdetta, esimerkiksi toisia koiria ja puolustaa itseään haukkumalla ja murisemalla muille koirille. (Telkänranta 2015: 186–188.)

Koira on jossain vaiheessa oppinut, että toiset koirat väistävät silloin.  Taipumus pelkoon on synnynnäistä. Suurin osa kohteista on opittuja. Koira voidaan totuttaa muihin koiriin. Yleensä käytetään vastaehdollistamista tai BAT-metodia. (Telkänranta 2015: luento.)

Stereotyyppinen käyttäytyminen on aivokemiallinen ansa. Stereotyyppinen käytös saa alkunsa tilanteesta, jossa tekemisen puute tai olosuhteiden ongelmat ovat niin vakavia, ettei eläin pysty sopeutumaan. Eläin alkaa toistaa samaa, merkityksetöntä liikettä. Yksilö huomaa, että olotila helpottuu, kun se toistaa kaavaa. Elimistö erittää endorfiineja eli elimistön omia mielihyväkemikaaleja. Ahdistus lievenee hetkeksi. (Telkänranta: 190–191.)

 

Eläimen motiivi ei ole toisen hallitseminen, vaan se yrittää vaikuttaa omaan tunnetilaansa.

- Helena Telkänranta