Koonnut Marika Mäntylä (jutussa esitellään tarkemmin Ranskan koe, johon kultaisillanoutajilla on osallistumisoikeus sekä erikoisuutena Yhdysvalloissa oleva sukellusnouto. Liikkeistä voi ottaa virikkeitä omien treenien monipuolistamiseen!
ULKOMAALAISET VEPEKOKEET
Tarjolla merikokeita ja sukellusnoutoa
Englannissa järjestettiin vuonna 1880 ensimmäiset vesipelastuskokeet, joissa arvosteltiin koiran luontaista halua ja viettiä toimia ja pelastaa vedessä. Silloisia vaatimuksia olivat muun muassa
• hyppy määrätystä korkeudesta
• nopeusuinti
• veneen hinaaminen
• köyden/esineen vienti
• sukeltaminen ja esineen nouto pinnan alta.
Nykyään lajia harrastetaan kilpailumielessä kaikkialla maailmassa. Eri maiden koesäännöissä ei ole suuria eroja: joissain on vedenalainen nouto, joissain pitkän matkan uintia. Suomen säännöt poikkeavat muista eniten tiukan pisteytyksen, rajoitetun käskymäärän ja viennin osalta. Esimerkiksi Belgiassa vienti on vasta edistyneimmässä luokassa ja käskyjäkin saa antaa suorituksen alussa kymmenen sekuntia ilman virhepisteitä. Muissa maissa muun rotuiset koirat kuin newfoundlandinkoirat ja landseerit eivät saa osallistua kokeisiin. Tosin Ranskassa kokeisiin saavat osallistua myös noutajat, leonbergit ja puolanvuoristopaimenkoiraa. Suomen sääntöjen mukaan juoksuinen narttu ei saa osallistua vesipelastuskokeisiin. Muualla Euroopassa juoksuinen narttu suorittaa tehtävät viimeisenä.
Ranskassa noutajille merikokeita
Ranska on iso maa, jonka vuoksi harjoittelevia ryhmiä on paljon. Keskimäärin seuroilla on 50 jäsentä. Koska seuroja on useampi kymmenen, on koulutustapojakin paljon. Osa seuroista harjoittelee tosissaan ja tarkasti, osa vapaamielisemmin.
Ranskan vesipelastuskokeita on kahdenlaisia: merikokeet ja tavalliset kokeet, jotka voidaan suorittaa missä tahansa. Merikokeen saa suorittaa vasta kun tavalliset kokeet on suoritettu. Merikokeen suoritettuaan koira on Virallinen vesipelastaja ja saa toimia rannikkopelastajana, jos ohjaaja on suorittanut vaadittavat kurssit. Koiralle ei jaeta virallista titteliä, vaan edistyneisyyttä mitataan kokeiden ja tasojen läpäisyjen perusteella.
|
|
Liike 1 |
Liike 2 |
Liike 3 |
Liike 4 |
Liike 5 |
|
Ensimmäinen aste |
Tottelevaisuus maalla (seuraaminen, täyskäännös ja paluu). |
Uinti 200 m (koira hyppää veneestä ja ui veneen perässä 200 m). |
Patukan haku heitto rannalta 15 m. |
Patukan haku heitto veneestä 15 m. |
Kokonaisvaikutelma. |
|
Toinen aste |
Tottelevaisuus maalla (seuraaminen, pysähtyminen, perusasento, täyskäännös, seuraaminen, pysähtyminen, maahan meno). |
Uinti 500 m (ryhmässä). |
Nuken haku 30 m. |
Hukkuvan pelastaminen 30 m. |
Kokonaisvaikutelma. |
|
Kolmas aste |
Tottelevaisuus maalla: seuraaminen, käännökset, istu, odota, luoksetulo. |
Veneestä hyppy ja tajuttoman uhrin haku veneelle. |
Kahden hukkuvan pelastaminen 50 m. |
Veneestä hyppy ja toisen veneen haku.. |
Esineen vienti veneeseen 30 m. |
|
Neljäs aste suoritetaan vain meressä |
Yhteisuinti 45 min. |
Tajuttoman Uhrin pelastus veneestä lähtien TAI kahden hukkuvan pelastaminen TAI purjeveneen ja purjehtijan pelastus TAI Kanootin haku TAU Hädässä olevan haku uimamaton päältä. |
Pitkän köyden vienti maalta veneeseen TAI köyden vienti veneeltä veneelle TAI poijun vienti hukkuvalle maalta lähtien TAI poijun vienti hukkuvalle veneestä lähtien. |
|
|
Yhdysvalloissa sukellusnoutoa
USA:ssa ensimmäiset viralliset säännöt vesipelastuskokeisiin julkaistiin kesäkuussa 1972. Sukel-lusnouto oli yhtenä liikkeenä sekä junior- että senior-luokassa. Juniorluokan sukellusnouto (Underwater retvieve) suoritettiin syvyydessä, jossa vesi ulottui koiran vatsaan asti. Koiran tuli ottaa pohjaan pudotettu painollinen esine suuhunsa ja palauttaa ohjaajalleen. Senior-luokan versio (Deep water retvieve) oli vaikeampi; koiran oli haettava painollinen uimasyvyyteen upotettu esine ja palautettava ohjaajalleen. Tyylejä oli monia, toiset newfounlandilaiset seisoivat ylösalaisin vedessä ja tunnustelivat pohjaa etutassuillaan esineen paikantamiseksi ennen sukellusta, toiset sukelsivat totaalisesti veden alle, etsivät pohjalla esineen ja palauttivat ohjaajalleen.
Sukellusnoudon ottaminen vesipelastuskokeen liikkeeksi perusteltiin, ei niinkään käytännöllisenä vaan pikemminkin vaistomaisena, newfoundlandilaiselle tyypillisestä käytöksestä kertovana. Aluksi ainoa sallittu noutotapa edellytti, että koira painaa päänsä veden alle. Harjoituksissa ja kilpailuissa huomattiin kuitenkin, että monet koirat mieluummin kuljettivat (kaivoivat ja raapivat) pohjassa olevaa esinettä etutassuillaan matalampaan veteen, josta sitten ottivat sen suuhunsa ja palauttivat ohjaajalleen. 1978 noutoesineen kuljettaminen tassuilla sallittiin myös kokeissa. 1978 junior-luokkaan otettiin uusi liike ja sukellusnouto poistettiin. Senior-luokan sukellusnouto muutettiin varsinaista sukeltamista edellyttävästä liikkeestä entistä junior-luokan matalassa vedessä tapahtuvaa sukellusnoutoa vastaavaksi.
Nykyisten vesipelastuskoesääntöjen mukaan sukellusnouto tapahtuu seuraavasti: Ohjaaja ja koira menevät veteen syvyyteen, jossa vesi ulottuu koiraa vatsaan. Tuomari antaa luvan aloittaa suoritus. Ohjaaja heittää noutoesineen noin metrin päähän koirasta rannan suuntaisesti. Ohjaaja ei saa koskea koiraan, mutta voi liikkua koiran lähellä. Esineen voi heittää useita kertoja, liike tulee kuitenkin suorittaa kolmessa minuutissa. Koira voi noutaa esineen joko kuljettamalla tassuillaan matalampaan veteen tai ottamalla sen suuhunsa suoraan pohjasta. Esine on palautettava ohjaajalle käteen.
Lähteet:
Adler, Judi : Water Work, Water Play. A Training Guide for Newfoundland Water Rescue Work. (Sukellunouto-osuuden suomennos Kristiina Vuori.)
Kuvia:
http://watercubs.kuvat.fi/kuvat/Events%2B%2BTapahtumat/Waterwork%2B-%2BITALY%2B2011/DSC_0429.JPG
http://watercubs.kuvat.fi/kuvat/Events%2B%2BTapahtumat/Waterwork%2B-%2BITALY%2B2011/P1000372.JPG
http://watercubs.kuvat.fi/kuvat/Events%2B%2BTapahtumat/Waterwork%2B-%2BITALY%2B2011/P1000249.JPG
