Mauno on corgi. Mauno on pembroke.

 

Welsh corgeja on kahta eri muunnosta: pembroke ja cardigan. Cardigan on vahvempi ja antaa näin ollen isomman vaikutelman. Korvien koossa ja muodossa on myös eroa, sillä cardiganin korvat ovat isommat ja pyöreäkärkisemmät. Cardigan on rungoltaan pidempi ja kulmikkaampi. Pembroke on yleislinjoiltaan pyöreämpi ja lyhyempi. Pembroke on avoimempi, nopeasti syttyvä ja vilkas. Cardigan on harkitsevaisempi ja pidättyväisempi. (http://www.corgiseura.net)

Pembroke

Kuva 1: Nautapaimenilla on pystyt korvat ja pitkä kuono-osa. Nautapaimen näykkii karjaa kintereistä ja on alttiina potkuille. Mataluudesta on etua potkuja vältellessä.

(https://en.wikipedia.org/wiki/Welsh_Corgi)

(https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Cardigan_Welsh_Corgi.jpg)

Corgit ovat alun perin maatalon monitoimikoiria. Ne vahtivat, paimensivat karjaa ja tappoivat rottia. Tavallisesti ne paimensivat näykkimällä lehmiä kintereistä. Hyvä paimenkoira oli sonniakin arvokkaampi omaisuus. Jos koira olisi loukkaantunut tai kuollut lehmän potkusta, elinkeino olisi vaikeutunut. Niinpä matala pikku paimen sopi lehmäpaimeneksi. Lehmien ja hevosten potkut menivät yleensä matalan, keskinkertaisella nopeudella paimentavan koiran yli. Rankka elämä vaati sisukkuutta, notkeutta ja tarkkaavaisuutta. Karjan kuljettaminen on vaatinut myös itsevarmuutta ja röyhkeyttä. Nyky-corgeilla on edelleen paimennustaipumuksia. (http://www.corgiseura.net)

Yksittäisiä koiria on paimennustehtävissä nautakarjatiloilla, mutta kyse on pienestä koiramäärästä. (JTO 2014: 24.) Näyttelyt ovat nykyään yleisin harrastusmuoto, ja pembroket ovat seurakoiramaistumassa ja työkoirapiirteet jäävät jalostusvalinnoissa taka-alalle. Aikaisemmin corgit tunnettiin eläinlääkäreiden keskuudessa häijyinä ja äreinä asiakkaina, joten suuntaus on hyvä.  Seurakoiramaistumisen kääntöpuolena on kipinän menettäminen. (JTO 2014: 19.)

”Corgia on jo pitkään jalostettu hyvin pitkälti seurakoiramaisemmaksi. Käyttöominaisuuksia ei ole huomioitu jalostuksessa juurikaan vaan enemmän pyritään kasvattamaan näyttelyissä menestyviä koiria. Tämä tarkoittaa, että myös rakenteelliset ominaisuudet, jotka ovat aikoinaan tehneet corgista hyvän työkoiran, karsiutuvat pois.  Corrgeille haetaan aina vaan kookkaampaa, massiivisempaa ja matalajalkaisempaa ulkomuotoa. Corgeja alkuperäisessä työssään, paimennuksessa, nähneenä pidän tätä suuntausta harmillisena”, kertoo pitkänlinjan corgiharrastaja.

 

Corgin paimennettavina oli yleensä karjaa ja työnsä se hoiti näykkimällä lehmiä kintereistä.

• Jalostuksen tavoiteohjelma