Heinä- ja elokuun vaihteeseen osui uusi tuomarointisuma, eli viikonloppuna oli Maskussa Lounaisten Lotraajien koe ja maanantaina Mellillä oman porukan koe.

Lotraajien ranta ja etenkin sinne pääseminen on muuttunut niistä ajoista, kun siellä itse kävin kokeissa. Viime vuonna piti ajaa ihmeellisiä pikkuteitä ja melkein metsän halki, nyt paikalle johti uusi tie. Maiseman muutos on kyllä mieletön. Kiva nähdä Annea, Katjaa, Pasia ja toki muitakin tuttuja. Anne on nykyään paimennuskokeiden tuomari. Merjan Pinko sai AVO 1. tuloksen kumpanakin päivänä ja siten siirron VOI-luokkaan. Johannan Rhett siirron AVOon.

Marvinin "pikkuveli" Aku oli saanut Ikaalisissa ALO 1. tuloksen.

Marvin oli mukana kokeissa ja pääsi uimaan kolmee eri otteeseen ja käyttäytyi erittäin hyvin ahtaissa väleissä ja tiukoissa ohituksissa. On nykyään todella rauhallinen ja tottelevainen.

 

Maanantaina sää suosi omia kokeita, eli vaikka Humppilassa satoi kaatamalla, niin sade taukosi kun pääsin Mellilään. Iltakokeeseen mahtuu kahdeksan koiraa, ja sen lisäksi varakoiria oli 19. Yksi perui tulonsa perjantaina auto-ongelman vuoksi.

Koe onnistui muutenkin loistavasti, tuore vastaava koetoimitsija osasi homman ja kaikki sujui kuin tanssi. Vastaavalla on iso merkitys kokeen sujuvuuden kannalta. Toki muukin henkilökunta osasi tehtävänsä ja toiminta oli ammattitaitoista.

Onnea kaikille tuloksiinsa tyytyväisille, mutta erityisesti Siirille ja Tarjalle soven läpimenosta täysillä pisteillä. Ihanan eleetöntä ohjausta! Erityiskehut Ronjan viennin lähetyksestä, ohjaajan hermot pitivät. Nalalle suhteen voi olla tyytyväinen,  että meni rantaan suoraan ja vauhdilla. Hienoa!!

Kuitenkin suurin onnentoivotus Emmalle ja Outille FI VPVA-arvosta. Viime kesänä tuli yksi ykkönen, ja vaikka alkukesän saldo oli kolmosia/kakksoia, niin loppukiri oli huikea.

Kuva: Mikko Laasala

Kokeen jälkeinen julkaisu:

Loimaa 1.8.2016 Tuomarit Monica Lindroos ja Marika Mäntylä

Soveltuvuuskoe

labradorinnoutaja                Upward´s Velvet Helmet    ohjaaja Marjo Kulmanen, Alastaro 

100 pistettä SOVE hyväksytty -> siirto ALO-luokkaan

kultainennoutaja                 Greenhill´s Fantasy            ohjaaja Tarja Virtanen, Jokioinen

100 pistettä SOVE hyväksytty -> siirto ALO-luokkaan

labradorinnoutaja                Srongline´s Vagabond        ohjaaja Kreeta Holopainen, Joensuu

98 pistettä     SOVE hyväksytty -> siirto ALO-luokkaan

 

Alokasluokka

saksanpaimenkoira            Aku               ohjaaja Kirsi Myhrberg, Forssa

24 pistettä                           ALO0 ei tulosta

 

Avoin luokka

sileäkarvainennoutaja         Flattkiss Efficient Elizabeth                      ohjaaja Minna Aalto, Jokioinen

84 pistettä                           AVO 2. tulos

labradorinnoutaja                Wennalin Baby Breaht                             ohjaaja Anniina Kreula, Loimaa

75 pistettä                           AVO 3.tulos

 

Voittajaluokka

kultainennoutaja                 Windala´s It´s My Love                            ohjaaja Outi Laasala, Loppi

99 pistettä                           VOI 1. tulos VESIPELASTUSVALIO

novascotiannoutaja            Kitimat Milk and Toas                              ohjaaja Maarit Vauro, Aura

72 pistettä                           VOI 3. tulos

 

Kiitos kaikille hyvähenkisestä kokeesta, erityisesti toki ylituomari Monica Lindroosille ja vastaavalle koetoimitsijalle Pia Taimiselle, sihteeri Annakaisalle, soutaja-Sarille, esineiden vastaanottajalle ja köyden heittäjälle Minnalle, hukkuva-Lauralle sekä buffethenkilökunnalle Sonja, Susanna ja Johanna sekä kiikarinkäyttötaitoinen radantekijä Esa. Ja toki kehun itseäni siitä, etten venetuomarina rikkonut airoja enneunista huolimatta.

Marika

____________________________________________________________________________________________

Tuloksia:

Rusko 27.7.  (Auran Nuuskujen uusi koeranta)

Jeccu ja Sari VOI 1.  tulos 100 pistettä

Rhett ja Johanna ALO 1. tulos 98 pistettä

Masku 30.7.

Rhett ja Johanna ALO 1. tulos 9X pistettä -> SIIRTO AVO!!

______________________________________________________________________________________

Aloin lukea seuraavaa opiskelukirjaa eli "Millaista on olla eläin?". Kirjasta ja kirjoittajasta: http://www.telkanranta.com/

Ensimmäisessä luvussa kerrottiin eläinten aisteista. Olen tehnyt aikanaan graduni suomen kielen värien nimitysjärjestelmästä, joten värien näkeminen ja spektri ovat tuttuja näkeminen. Käärmeet näkevät saaliit yöllä intrapunanäön ansiosta ja linnut näkevät ultavioletin värin. Osa ihmistä ja apinoista on punavihersokeita ja tästä on hyötyä, koska kolmiuloitteinen näkö on parempi ja punavihersokea näkee kirjavan asian kirjavasta taustausta paremmin kuin muut. (Sotilas, jaguaari).

Delfiinit kaikuluotaavat ympäristöään ja näkevät itsensä ja ihmiset keuhkoina, joiden ympärillä on hahmo. Ilmeisesti tästä syystä delfiinit ovat pelastaneet hukkuvia ihmisiä, kaltaisiaan siis.

Toisessa luvussa kerrotaan tietoisuudesta ja miten sitä tutkitaan. Norsuilla, apinoilla ja joillain linnuilla on tehty peilikuvatesti, ja nämä eläimet ymmärtävät, että näkevät kuvansa peilissä. Koirilla ja kissoilla ei ole mielen teoriaa, eli kissat ja koirat eivät ymmärrä, että muilla on eri ajatuksia. Näin ollen kissa tai koira ei häpeä tai kosta. Lisäksi luvussa on tunteista ja kivun kokemisesta.

Kävin viime vuoden lokakuussa Helenan luennolla, jossa Helena kertoi juuri näistä asioista: http://vainonk.vuodatus.net/lue/2015/10/helena-telkanrannan-luento

http://vainonk.vuodatus.net/lue/2015/10/seyn-luennot

Kolmannen luvun nimi on ”Oppiminen, oivallukset ja kulttuurien synty”. Luvussa puhutaan muun muassa siitä, käyttävätkö eläimet työkaluja ja miten työkalujen käyttö leviää yhteisössä. Esimerkiksi karhut ovat keksineet hieroa syhyäviä paikkoja kivellä, sen sijaan että kierisivät kiven päällä. Monet eläimien käyttäytymismuodot ovat geneettisiä, mutta yhtä lailla esiintyy opittuja käytösmalleja. Useimmat selkärangaisten toiminnot ovat synnynnäisen ja opitun yhdistelmiä.

Oppimiseen tarvitaan muistia, ja lintujen muistia on tutkittu paljon. Linnut ovat muistivirtuooseja.

Oppimista on monenlaista. Eläinten oppimistapahtumat jaetaan neljään päätyyppiin:

1. tottumiseen

2. ehdollistumiseen

3. mallioppimiseen

4. oivaltavaan oppimiseen.

Tottuminen eli habitaatio on kaikkein yksinkertaisin oppimisen muoto. Eläin lakkaa vähitellen reagoimasta sellaiseen ilmiöön, esimerkiksi ääneen, mistä sille ei koidu mitään seurauksia. (Koira ja ovikello! -> totutetaan soittamalla kelloa silloin kun kukaan ei ole oikeasti tulossa.) Villieläimet tottuvat hiljalleen kaupungin meluun ja vilinään.

Totuttaminen tehdään pienin askelin. (Hevonen ja painoon totuttaminen, lintujen totuttaminen uuteen ruokaan.)

Jotkut tilanteet estävät totuttaminen. Jos koira pelästyy pauketta, kyseessä on herkistyminen eli sensisaatio. Koira alkaa pelätä pauketta koko ajan enemmän. Sota-alueilla eläneet ihmiset voivat herätä yöllä sydän pompaten sodan loputtuakin jos raskas ajoneuvo ajaa ohi.

Omistajan pitää erottaa totuttaminen ja herkistyminen toisistaan! Herkystyneelle eläimelle pitää liittää jotain mukavaa tilanteeseen ja kyseessä on hidas prosessi.

Lisäksi kaikkeen ei totu, sillä osa toiminnoista ovat tärkeitä eloonjäämiselle. Esimerkiksi sika hankkii ruokansa maasta matoja ja juuria pureskelemalla lehtiä ja etsimällä tammenterhoja. Sioilla on pakottava tarve toimintoon. Kun sika ei voi toteuttaa käytöstä tehosikalassa, siat pureskelevat toistensa häntiä. Kanejen pitää saada kaivaa ja päästä turvalliseen piilopaikkaan. Kanalle on tärkeää maan nokkiminen, kuopiminen ja kylpeminen. Eläin turhautuu jos se ei saa toteuttaa käyttäytymistarpeitaan.

Klassinen ehdollistuminen: kun vihjeet saavat merkityksen

Klassista ehdollistumista on kahta lajia sen mukaan, vihjaako opittu merkki onnistumiseen vai epäonnistumiseen. Kun koira kuulee ruokakupin kolahduksen, se odottaa saavansa ruokaa. Kyseessä on virittävä klassinen ehdollistuminen. Kun gaselli valpastuu, saalistava tietää, ettei saa sitä saaliikseen. Kyseessä on estävä klassinen ehdollistuminen.

Englannissa koirien koulutuksessa hyödynnetään estävää klassista ehdollistumista. Koirille opetetaan jokin äänimerkki, jonka kuulleessaan koira tietää, ettei saavuta haluamaansa. Keinoja käytetään säästeliäästi, sillä se vaikuttaa koiran tunne-elämään. Tosin rangaistuksien tarve vähenee.

Operantti ehdollistuminen: eläin kokee vaikuttavansa itse

Kirjassa kerrotaan Heurekan koripalloa pelaavista rotista ja niiden koulutuksesta ja lehmien automaattisista lypsyasemista.

Ajoitus on kaiken koulutuksen A ja O, siksi naksutin on tehokkain tapa. Negatiivinen ja positiivinen vahvistaminen. (En kirjoita näistä muistiinpanoja, tuttuja muuten.)

Opitun voi myös sammuttaa. Kannattaa muistaa, että ennen kuin toiminto sammuu, se pahenee. Eläin on oppinut tavoittelemaan asiaa sitä enemmän, mitä kauemmin palkkion saaminen kestää. Siksi sammuminen tuo mukanaan pahemisvaiheen.

Mallioppiminen: eläin tekee samaa, mitä toinen eläin tekee. Yleisempää sosiaalisilla lajeilla kuin erakkolajeilla. Luvussa on paljon esimerkkejä asiasta, kannattaa lukea.

Oivaltaminen: oppimisen kuninkuuslaji

Eläin ratkaisee tilanteen alkamalla toimia jollain uudella tavalla. Oivallukset ruokkivat uusien kulttuurien syntyä. Delfiinit! Simpassit!

Ihmisillä on mahdollisuus kumulatiiviseen tiedon kerryttämiseen ja jakamiseen kielen vuoksi.

Nelosluvussa kerrotaan korppien ja muiden eläinmaailman älykköjen toimista. Esimerkiksi haikarat käyttävät syöttejä kalojen pyytämiseen. Eri eläinlajeilla on testattu, hahmottavatko ne peilin toimintaidean.

Koirat hahmottavat hyvin muiden yksilöiden lähettämiä viestejä ja kissat hahmottavat tilan hyvin. Koira hahmottaa kissaa paremmin toisistaan erillään olevia asioita, kissa keskittyy yhteen kohteeseen kerrallaan.

Osa lajeista tekee suunnitelmallista yhteistyötä.

Delfiineilla ja papukaijoilla on jonkinasteinen kielioppi, ja ne oppivat lauserakenteita.

Ympäristö vaikuttaa älykkyyteen. Virikkeellinen elinympäristö kehittää älykkyyttä.

Evoluutio ei aina suosi älykkyyttä. Aivot kuluttavat paljon energiaa, ja jollei älykkyydestä ole hyötyä, niin aivojen iso koko on haitta. Älykkyys on tarpeen, jos eläimet toimivat ryhmässä ja niiden ravinto on hajallaan pienillä alueilla hajallaan.

Viidennessä luvussa puhutaan tunteista. Kalojen ja lintujen kivun ja pelon tunteita on testattu, ja kumpikin eläinryhmä tuntee pelkoa ja kipua. Nisäkkäiden kipua on tutkittu eniten. Porsaiden kastraatiokipu ilmenee kurkku suorana huutamisena, mutta osa eläimistä kätkee kivun taitavasti. Petoeläimet suosivat loukkaantuneita pyydystyskohteina, joten kivun tunne kannattaa kätkeä ja toimia mahdollisimman normaalisti.

Kroonista kipua on vaikea havaita ja sen alkulähteen selvittäminen vaatii eläinlääkäriltä salapoliisin kykyjä. Osa koirien ongelmakäyttäytymisestä ja aggressiosta johtuu kivusta. Kissojen kipuja on vielä vaikeampaa huomata.

Luvussa puhutaan perustunteista, näistä olikin jo juttua luennolla:

http://vainonk.vuodatus.net/lue/2015/10/helena-telkanrannan-luento

http://vainonk.vuodatus.net/lue/2015/10/seyn-luennot

 

Puolustusaggressio liittyy sellaisiin tilanteisiin, jossa koira pelkää. Ongelma ratkaiseminen edellyttää, että syyt selvitetään ja ratkaisut tehdään sen perusteella.

Saalistaminen ei ole aggressiota, kani ei vihaa porkkanaa tai leijoja gasellia. Puolustusaggressio on eläimelle pakon sanelemaa ja epämiellyttävää, saalistusaggressio palkitsevaa. Eläin kokee tilanteen palkitsevana vaikkei saalista tulisikaan.

Tästä syystä eläin kestää turhautumista. Kissalle kelpaa yhtä lailla lelun kanssa leikkiminen kuin hiiren pyydystys. Koirarotujen metsästysketjua on muokattu jalostukselle, esimerkiksi noutajille pelkkä esineen suussa pitäminen on palkitsevaa.

Stereotyyppinen käyttäytyminen on aivokemiallinen ansa. Stereotyyppinen käytös saa alkunsa tilanteesta, jossa tekemisen puute tai olosuhteiden ongelmat ovat niin vakavia, ettei eläin pysty sopeutumaan. Yksilö huomaa, että olotila helpottuu, kun se toistaa kaavaa. Elimistö erittää endorfiineja eli elimistön omia mielihyväkemikaaleja. Ahdistus lievenee hetkeksi. Eläin alkaa toista samaa, merkityksetöntä liikettä.

Stressi syntyy, kun eläin joutuu kokemaan pelkoa ja turhautumista moneen kertaan ja ilman, että se saa hyviä kokemuksia vastapainoksi. Krooninen stressi on yhtä vakava tila kuin krooninen kipu.

Eläimet leikkivät, ja leikkiä on tutkittu jonkin verran. Osa leikistä hioo saalistustaitoja, osasta ei ole suoranaista hyötyä. Leikissä liikeradat kehittyvät ja aivot saavat jumppaa. Leikit voivat olla esineillä leikkimistä, liikuntaleikkejä  tai sosiaalisia leikkejä.

Väsynyt tai nälkäinen eläin leiki.

Kuudennessa luvussa puhutaan elämää ylläpitävistä tunteita eli haluista, himoista ja huolenpidosta ja seitsemännestä luvusta siitä, miten eläimet auttavat toisiaan.

Tavoittena oli lukea kaikki kurssikirjat ennen töiden alkua, ja onnistuin tavoitteessa. Hyvä mieli. Nyt voin odotella Moodle-kurssin avautumista. Lainaan varmaan jonkin kirjan uudestaan syystalven aikana ja viimeistään lopputyötä kirjoittaessa.

Aiheeseen liittyvä blogipostaus: https://fifirock.com/2016/08/06/se-ei-perseile-eika-vittuile/