Palasin juurin kansainväliseltä vesipelastusleiriltä Taavetista. Ihan valtavat kiitokset kaikille asianomaisille, isoin kiitos toki koko Salmelin perheelle. Leiri oli tosi kiva, sää suosi, uusia ajatuksia tulvi roppakaupalla, ruoka oli laadukasta ja leirille sopivaa. Kirjoitan vielä enemmän myöhemmin, mutta näin väsyneenä pääajatus on oppiminen.
Torstaina piti herätä ennen viittä, ajomatkaan meni nelisen tuntia, kaikki jännitti ja olin jotenkin jännittyneessä tilassa. Torstain treeneissä oma englannin kielen taitoni hävisi kokonaan, ja Marvin kävi ylikierroksilla. Perjantaina astuin tuttuun rooliin eli kokeen tuomarointiin, jännitys laukesi ja Marvin oli ihan ok vesitestissä.
Lauantain treenit sujuivat jo paremmin, vuorossa australianen kouluttaja ja Bettina. Bettina osasi täysin käsittämättömällä tavalla tehdä treenit juuri Marvninille sopiviksi. Ryhmän ykköskoira oli taitava belggari Pinko, ja pienillä muutoksilla pystyimme tekemään samoja juttuja.
Lauantai-illan interaktiivinen luento oli täysosuma. Oma englannin kielen taitoni palasi silloin, nauroin ihan vääränä ja idea on hieno.
Sunnuntaiaamun treenit olivat parasta, mitä olen koskaan kokenut: kiitos Jan & Markus. Marvin oli uskomattomalla tavalla hallinnassa ja kuulolla ja teki ihan mitä tahnsa Jan keksi.
Pointtini on ihmisten ja koirien oppimisen kannalta oikea ilmapiiri. Asiaan vaikuttaa moni asia, esimerkiksi torstaina oma stressitila vaikutti omaan ja koiran toimintaan.
Leirillä oli ainakin suomalaisia, ruotsalaisia, norjalaisia, tanskalaisia, belgialaisia, usalaisia, australiainen, puolalaisia ja virolaisia.
Kuvat on otettu eri päivinä, oma kamera oli mukana vain kerran rannassa. Lisää kuvia alkaa tulvia pian muilta tahoilta.
Sää suosi leiriä, eli ei satanut tai tuullut. Kuitenkin vältyimme helteiltä ja koiria pystyi pitämään mökissä tai häkeissä lepohetkinä.
Marvinin vepevaljaat, kuvasin koska Akun omistaja halusi nähdä valjaat. Sain keskiviikkona postissa Novalle ja Marvinille Back on Track -loimet. Leirillä oli käytössä termarit, joihin sai kirjoittaa nimensä.Kiva idea!
Vepevälineistöä. Lerillä oli virallinen vepekoe, järjestänä siis Elimäen koirakerho. Koe oli hyvin show-henkinen, sillä puolet osallistujista ei ollut koskaan treenannut Suomen sääntöjen mukaan.
Leirin kultaisia ja Thelma.
Nöffejä riitti joka nurkalle.
Kaukaisin tulija taisi olla Australiasta. Torstai-illalla kuulimme sikäläisistä systeemeistä. Agility on hyvä sivulaji, koska agilityssa koiran ohjattavuus paranee.
Mökki oli ihan veden ääressä.
Bettina ja aussikouluttaja. Vuorossa Pinko.
Leirillä testattiin nöffien epävirallista vesitestiä. Ideana kerätä dataa koirien uimataidoista ja -halusta, noutamisesta, veneen hausta ja uhrin pelastamisesta. Koska testiä testattiin leirillä, Marvininkin sai osallistua testiin. Ja siis läpäisi. Testi oli tosi kiva, ja nopeasti ohi.
Loimi oli tarpeen. Marvin vitisi hiukan, mutta rauhoittui heti loimen alle. Koitin kävelyttää paljon, ja en usko, että jumiutui nyt yhtään.
Iltatunnelmaa.
Ruoka oli maukasta ja laadukasta, mutta leiriolosuhteisiin sopivaa. Herkkujakin piisasi!
Lauantai-illalla oli interaktiivinen luento. Ideana laatia viisi erilaista liikettä.
Tälläisiä keksimme.... ja emme halunneet kenenkään hukkuvan, joten otimme käyttöön kolme pelastajaa.
Minä ja Aili työn touhussa.
Ja apua tarvittiin Markukseltakin....
Hauskaa oli!
Töiden esittelyä.
Hulppea tarina kolmoisdraamasta.....
Onneksi osa osaa kunnolla englantia.
ja kiitos Lauralle ja Oskarille villojen hoidosta
Teemu on ilmeisesti turvallisesti Sodankylässä. Otti puhelimen mukaansa, eli puhelin on Sodankylässä.
